Risupunonta (kevät 2011)

Risupunonta oli minulle  taas uusi tekniikka. Materiaalina käytetään tuoreita koivunoksia, mielellään rauduskoivua, ja rautalankaa. Ensimmäiseksi ongelmaksi uhkasi muodostua materiaalin hankkiminen, mutta onneksi opettajamme loihtivat ensimmäiselle opetuskerralle monta pussillista oksia. Aloitimme sormien verryttelyn tekemällä sydämenmuotoisen koristeen. Rautalanka päällystettiin keskikohdasta aloittaen molempiin suuntiin pienillä risunipuilla ja sidottiin rautalangalla. Päällystetty rautalanka taivutettiin sydämen muotoon ja koristeeksi laitettiin värillinen hiottu lasinpala.

Isompana työnä tein ylöspäin levenevän ruukun, joka aloitettiin avonaisella spiraalialoituksella. Rautalankaloimia oli neljä. Kun työn sai alkuun ja muutaman kierroksen tehtyä, se eteni mukavasti.

Viimeisenä työnä tein pallon, joka koottiin kolmesta samankokoisesta ympyrästä, jotka sidottiin liitoskohdista pallon muotoon ja päällystettiin eripituisilla risuilla. Valmiit työt ovat alla olevassa kuvassa, josta näkee että koivunrisujen punaruskea väri on korostunut niiden kuivuessa.

 

Risupunonta oli inspiroivaa. Risut ovat ilmainen, ekologinen materiaali, joita on helppo löytää, eikä punontatöihin tarvitse tehdä erityisiä tarvikehankintoja. Kahden päivän aikana oppi tekniikkaa sen verran, että sen jälkeen on helppo tehdä omiakin kokeiluja.

Kurssilla oli inspiraatiolähteenä Tarja Heikkilän kirja Risua ja rautalankaa. Kirjassa esitellään paitsi lukuisia ideoita ja ohjeita risutöihin myös risutöiden kulttuurihistoriaa. Perinteiset luudat ja saunavihdat edustavat suomalaisten risutöiden pitkää perinnettä.