sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Neulominen (syksy 2010)

Neulontaosiossa tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa neulevaate kasvivärjätyistä langoista.

Tilasin yli kymmenen vuotta sitten monta kiloa villalankaa luonnonväreissä kasvivärjäyskokeiluihin Suupohjan kehräämöstä. Luonnonvalkoista ja harmaata lankaa olen värjännyt monena kesänä ja minulla on hyvä valikoima kasvivärjättyjä lankoja keltaisen, punaruskean ja vihreän eri sävyissä, mutta en ole oikein löytänyt käyttöä näille langoille. Lisäksi minulla on värjättyjen lankojen lisäksi runsaasti värjäämätöntä ruskeaa ja harmaata lankaa.

Olen värjännyt lankoja muun muassa veri- ja verihelttaseitikeillä (punaisenruskeat sävyt), krapilla (tummemmat ja vaaleammat punaruskeat) ja lupiinilla (vihreä). Keltaisen sävyjä on syntynyt mm. kangastatilla ja pietaryrtillä.

Joistakin värjäyksistä olen kertonut Martan blogissa enemmän: pietaryrtillä, lupiinilla ja poimulehdellä sekä saunakukalla ja krapilla.

Mallitilkku, jossa näkyy käytettävissä olevat värit.

Työni ensimmäinen lähtökohta oli, että halusin käyttää runsaasti värejä eli värjäämieni lankojen koko valikoimaa. Toinen lähtökohta tuli siitä, että Suupohjan kehruutehtaan kolmisäikeinen karstalanka on paksuhkoa (neuletiheys 19 silmukkaa sileää oikeaa = 10 cm puikoilla numero 4). Lisäksi lanka on hieman epätasaista. Lanka on 100-prosenttista villaa, ja siitä neulottu vaate on lämmin. Tästä johtuen päädyin tekemään ulkoiluneuleen: hieman A-linjaisen villatakin, joka peittäisi reilusti lantion ja jossa olisi riittävästi väljyyttä, että alle mahtuu vaikkapa fleecetakki. Lisäksi takissa voisi olla huppu.

Luonnos neuletakista
Työn suunnitteluun tarvittiin lisäksi tarkat mitat, joiden perusteella piirrettiin neuleesta pienoiskaavat. Osa piirsi luonnollista kokoa olevat kaavat, joita käytettiin apuna neulomisessa. Tämä olisi ollut viisasta minunkin projektissani.

Etu- ja takakappaleet on neulottu yhtenä kappaleena kädenteille asti. Työ on aloitettu neulomalla kaikki punaruskean sävyiset dominoruudut (8 kappaletta). Näissä ruuduissa oli kussakin aloituksessa 31 silmukkaa. Seuraavan kerroksen ruudut on poimittu aloituskerroksen ruutujen reunoista. Kolmannella kerroksella osassa ruuduissa oli kaksi silmukkaa vähemmän.Viimeinen ruutukerros koostui puolikkaista, yläreunastaan avoimista ruuduista, joista poimin silmukat ja jatkoin neulomista sileänä oikeana neuleena. Vyötärön kohdalla sivusaumassa on tehty sivuissa muutama kavennus.

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, napituskaitaleen silmukat jätettiin odottamaan. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli tarpeetonta, mutta tuossa vaiheessa yhtenä napituskaitaleen vaihtoehto oli monivärinen kaitale, jonka toteuttaminen edellyttäisi kaitaleen neulomista erikseen. Päädyin kuitenkin tekemään yksivärisen ruskean napituskaitaleen, joka olisi syntynyt helpommin vartalokappaleiden neulomisen yhteydessä.


Neuletakki rakentui lopulta monen yrityksen ja erehdyksen kautta. Hihoista tuli ensin liian leveät. Myös kädentien ja hihan pyöriön muotoilu epäonnistui ensimmäisellä yrittämällä ja neule "pussitti" kädentiellä. Valmiista neuleesta oli onneksi helppo laskea, kuinka paljon siinä oli ylimääräisiä silmukoita, ja sen jälkeen piti vain laskea kavennukset ja silmukkamäärät kädentietä ja hihan pyöriötä varten uudelleen. Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että olisi sittenkin kannattanut tehdä sovituskaavat ensin.




Huppu keskeneräisenä

Suurimmaksi haasteeksi osoittautui huppu. Sen suunnittelussa käytin lähtökohta valmiita vaatteita ja neuleohjeita, joista tutkin miten ja millaisella rakenteella huppu on toteutettu. Huppu syntyi mittaamalla, laskemalla ja viime kädessä yrityksen ja erehdyksen kautta. Hupun reunan viimeistelin i-cordilla, joka on neulottu kiinni reunaan. Tällaista viimeistelyä en ollut kokeillut aikaisemmin.

Valmis neuletakki



Villatakin napit on takin luonnonläheiseen henkeen sopien puiset. Niiden materiaali on omenapuuta ja ne hankittiin Martin markkinoilta käsityökoululaisten Viron matkalla.



Olen neulonut paljon ja olen teknisesti taitava neuloja. En ole kuitenkaan juuri suunnitellut neulevaatteita ja opin tässä osiossa paljon neulotun vaatteen suunnittelusta ja suunnittelussa huomioon otettavista asioista. Koska tekniikka oli minulle mieleinen ja ennestään tuttu, haukkasin ehkä liian ison palan neulontaosion tuntimäärään nähden. Kontaktiopetuksessa en saanut riittävästi tukea esimerkiksi hupun suunnitteluun, joten työ eteni tekemällä ja purkamalla ja osittain tästä johtuen neuleen valmiiksi saattaminen kesti yli vuoden verran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti